03.10.11 e-mail :

Tositarinoita asiakkailtamme :Minun tulipalon jäljiltä traumatisoitunut suomentamma Suvi oli siis teillä koulutuksessa kevättalvella 2011. Kahden viikon koulutuksen jälkeen Suvi on ollut täysin oma ihastuttava itsensä, tai jopa paranneltu versio ns. alkuperäisestä Suvista. Kaksi päivää kotiutumisen jälkeen Suvi teki jotakin, mitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt; tamma maata rötkötti tarhassa päiväunilla syötyään päiväheinät! Luonnollisesti olin ensin varma, että hevonenhan on kuolemansairas, koska se ei ole ikinä aikaisemmin makoillut tarhassa, mutta Suvi oli terve kuin pukki ja torkkujen ottamisesta on tullut joka päiväinen tapa. En tiedä, mikä osa koulutuksesta sai hevosen tajuamaan, että tarha on täysin turvallinen paikka, mutta minä olen enemmän kuin tyytyväinen, kun näen että Suvi osaa ottaa täysin rennosti myös itsekseen :)

Toinen hupaisa sattumus oli erään kerran, kun saavuin maastosta takaisin tallille. Pihalle oli juuri kaartanut traileri erään ratsukon tullessa takaisin valmennuksista, ja jäimme Suvin kanssa n. 10 metrin päähän odottamaan, että he saavat rauhassa purettua hevosen ulos ja vietyä talliin. Kuinkas ollakaan, kun Suvi näki tyhjän trailerin edessään, nousi sen pää ja korvat pystyyn, ja se lähti suomenhevosen päättäväisyydellä rynnimään traileria kohti. Minä olin siis edelleen selässä! Hyppäsin vauhdissa satulasta alas ja jäin hieman hölmistyneenä katsomaan, kun Suvi kömpi traileriin varusteineen päivineen seisomaan ja kurkkasi lapansa yli minua kuin kysyäkseen "Eikös tää näin pitänytkin mennä?" Kaksi kertaa olen Suvin tuon jälkeen lastannut ja halukkuus kopittautumiseen ei ole pyydettäessä aivan samaa tasoa kuin vapaaehtoistoiminnassa, mutta molemmilla kerroilla Suvi on mennyt traileriin muutamassa minuutissa.

13.07.2011 e-mail :  

Kiitos Kari tuhannesti !   
En olisi ikinä uskonut, että minun vihaisesta ja pelottavasta shettiksestä on tullut niin kiltti poni  Sitä voi käsitellä ja talutella ilman hyökkäyksiä! 
Olen todella tyytyväinen opastuksesta, jota sinulta sain, aivan uskomatonta...köysiharjoitukset todella auttaa. Kävimme viimeksi helmikuussa ja viimeiset opastukset ja neuvot auttoivat. Olen niin kiitollinen sinulle, olet todella taitava opettaja 

10.05.2011 e-mail  :

Oltii siellä sun luona viime torstaina 21.4. Hevonen on toiminut sen jälkeen paremmin kuin hyvin. Tarhasta hevonen tulee hyvin pois. joskus jää seisomaan mutta pienellä paineella lähtee tulemaan samantien. 

Kentällä kun lähden työstämään hänen kanssaan niin oikeastaan hän juoksee ehkä sen max 15 min ympäri kenttää ja yleensä pysähtyy johonkin kulmaan ja jää tuijottamaan minua. Kävelen sen luo noin 3-4 metrin päähän ja lähden kävelemään pois päin niin lähtee seuraamaan/ottaa aina sen 3-5 askelta mukana. Eli "antautuu" hyvin. 4 vaihetta menee moitteetta. Välillä unohtuu pysähdys kun pysähdyn mutta kaikki aikanaan (: 

Seisoo aivan paikallaan kun harjaan häntä/hoidan. Jalkojen nostamisessa tuli ihan WOW fiilis kun aina takajalkojen kanssa ainakin alkaa liikkumana ja siirtymään. Sama juttu kun laittaa suojat taakse (normaalisti aina nostelee takajalkoja/siirtyy). Nyt seisoo ihan paikallaan. 

Tänään harjoiteltiin lähettämistä. Tein pienen kujan lankojen viereen kentälle. Oppi sen tosi nopeasti/muistui mieleen. Lähdin kokeilemaan ekaa kertaa talliin miten menee sisälle. (Viime keskiviikkona ennen sun luo tulemista meni yli 30 min että tuli talliin. Ja sitä ennen 4 kuukautta ihan samaa.) No nyt tamma tuli muitta muttitta sisälle lähetys tekniikan kanssa. Käytiin 5-6 kertaa sisällä ja joka kerta ihan suoraa sisälle! EI voi olla omistajana muutakuin tyytyväinen kun katsoo mistä lähtöpisteestä lähdettiin. 

Maastossakin oli paljon rauhallisempi eilen kuin koskaan aijemmin. Liikkunut on puolet enenmmän kuin aijemmin. Ja rauhallisempi yleisimmin. Liikuntaa liikuntaa lisää vain (: 

Ei voi sanoin kiittää kuinka paljon autoit minua ja tammaani! Ennen sinne tuloa olin jo täysin luovuttamassa pelin. 4 kuukauden ainainen tappelu sisälle tulosta (parhaimmillana tunnin verran) vei hyvin paljon harrastuksesta intoa. Mutta Nyt pitää vain varata aika siihen kesäkuulle ja tulla tamman kanssa uusia harjoituksia tekemään! Kiitos kari sulle tosi paljon!

Tuusula 06.11.10 Peruskurssi

Haluaisin kiittää lauantain kurssista Tuusulassa. Viitisen viikkoa sitten lääkäri totesi ranteeni tietokonetyöperäisen rasitusvamman olevan siinä pisteessä, että oman elämän asiat olisi pakko laittaa tärkeysjärjestykseen. Siitä alkoi ajatusprosessi, jonka yhtenä osana oli 9-vuotiaan ex-ravurin, Lovemakerin, eli Mamman, eli Maailman Parhaan Pullaponin kohtalo. Kun tähän asti pääsääntöinen liikutusmuoto on ollut kärryiltä käsin kotona hölkyttely ja tallin varsojen seurana hiitillä käyminen, oli pakko miettiä mitä jatkossa, kun ohjille painavan hevosen säänöllinen ajaminen ei ole enää vaihtoehto. 

Miksi siis pitää hevonen, jota en voi itse liikuttaa haluamallani tavalla ja joka tallin johtajatamman roolissa on paikotellen rasittava käsitellä? Viime viikolla lähdin tallilta tarkoituksenani olla palaamatta sinne enää. Selvitin teurastamon yhteystiedot ja olin järjestämässä kyytiä alkavalle viikolle. Eilen tajusin, että maailmassa on kymmeniä asioita, joita voin hevoseni kanssa tehdä ajamisen sijaan. On täysin mahdollista saada johtajan asema tamman sijaan itselleni ja tehdä päivittäisestä yhteiselostamme entistä mukavampaa. Kurssilta lähdin suoraan tallille ja ratsastuskentälle. Ensimmäistä kertaa ratsastaminenkin tuntui pakolla vääntämisen sijaan mukavalta ja innostavalta. Mikä ero ajatusmaailmassa!!

Mammasta ei koskaan tullut ravuria, eikä se koskaan tule olemaan täydellinen kentällä. Mutta kunhan me saadaan meidän välit selvitettyä, Mamma tulee olemaan jatkossakin Maailman Paras Pullaponi, jonka kanssa vain taivas on rajana.

Lämmin kiitos siis vielä kerran, yksi harrastehevonen saa jatkaa elämäänsä ja yksi harrastelija harrastustaan.

-Maija Hakala

********************************************************************************

Vauhdikkaan ja kuumuvan anglo-arabin lastausongelmia ja apua Karilta

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä kun ostin unelmieni hevosen, enkä sitten tullut kysyneeksi lastausasioista mitään. Varoituskellot alkoivat hiukan kalkattaa, kun hakiessani hevosta paikalla oli joukko apulaisia ja hevonen laitettiin koppiin kaksi liinaa takaa ristiin vetäen.

Yritin alkuun lastata hevosta omin päin niinkuin olin aiempaa amerikkalaista lämminveristäni lastannut, yksin ja riimulla koppiin taluttaen. Muutaman kerran homma sujuikin, mutta sitten heppa alkoi koetella nopeasti rajojaan. Hevonen on erittäin nopealiikkeinen ja kuumahko, joten tilanteet muuttuivat nopeasti vaarallisiksi. Pystyynnousemista, nopeita väistöliikkeitä ja muuta reuhaamista. Jos hevosen sai koppiin, ulostulo oli todella vauhdikas.

Eräällä kerralla lastausta kesti alusta perille pääsyyn yksitoista tuntia, jossa välissä kävin kyllä hakemassa lapsen leiriltä ja sairaalassa tikkauttamassa oman pääni, kun päät kolahtivat hevosen kanssa yhteen. Kisoihin päästiin, kun laitettiin hevoselle musta säkki päähän. Tajusin, että nyt on pakko saada nopeasti apua.

Olin nähnyt Karin hevostenkäsittelynäytöksen ja se oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Maija kyseli puhelimessa tilanteestamme ja totesi yllätyksekseni, että ongelma ei vaikuta kovin pahalta. Niinpä lähdimme kohti KV- stablesia toiveikkaana pussi päässä lastaten...

Kari kävi hevosen perustason läpi ja totesi, että muita varsinaisia ongelmia ei ollut. Pääsimme nopeasti suoraan lastaustilanteeseen. Hevonen näytti useimmat temppunsa, mutta Kari näytti temppuihin ratkaisut. Noin kahden tunnin jälkeen hevonen oli nätisti lastattu taluttamalla koppiin. Vaikka olo jäi hieman epävarmaksi, otin hevosen mukaan kotiin ja sovimme, että kokeilen tarkennetuilla ohjeilla itse lastailla ja palaan sitten takaisin, jos homma ei ala sujua. Pari päivää hevonen vielä kokeili jekkujaan, mutta sitten helpotti. Lastaus alkoi sujua hyvin ensin sisään taluttamalla ja jonkun ajan kuluttua lähettämällä.

Silloin tällöin vieläkin hevonen saattaa hieman testata tarkkaavaisuuttani, vilperi kun on, mutta nyt olen itse kuin viilipytty, kun minulla on riittävästi keinoja. Parhaimmillaan olen lastannut kipsijalkaisen hevosen ypöyksin pilkkopimeässä viideltä aamuyöllä, ajanut neljä tuntia klinikalle, lastannut hevosen taas klinikalta koppiin, ajanut saman matkan ja sitten ihan vain kokeeksi lastannut hevosen vielä kotona epäilijöiden kiusaksi uudestaan.

Aivan mahtavaa!!!! Joka kerta lastatessa väkisinkin vähän herkistyy ja tulee tippa silmäkulmaan, kun ajattelee, miten helpolta lastaus ja kulkeminen nyt tuntuu. Suhde hevoseen on muutenkin parantunut, kun luottamus tässä lastausasiassa on kohdillaan. Kiitos!!!!!!

Tarja ja "Paavo"